Tänään joudun elämäni ensimmäistä kertaa auto-onnettomuuteen.. Se oli elämäni ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kokemus.. Se oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveää..
Selailin kännykkääni sitten kuulen jarrujen korvia viltävää kirskuntaa, kohotan katsettani, nään rekan ajavan nopeasti ja sitten toisen henkilöauton aivan edessämme, olemme juuri törmäämässä, mutta viime hetkellä isä käänsi auton rattia ja siinä samassa ajoimme ulos tieltä. Auto heittelehti, minä kiljuin ja muut olivat järkytyksestä mykkinä.. Olin sokissa! Muistikuvat vaan vilisivät mielessä. Suljin silmäni, ajattelin että tässä ei käy hyvin.. Sitten auto pysähtyi, oli aivan hiljaista. Katselin ympärilleni kaikki olivat tajuissaan ja hyvässä kunnossa, onneksi. Auto oli kallellaan kuljettajan puolelle päin, mutta pystyssä. Hyppäsin autosta, olin ainut kuka pääsi sieltä omin avuin ulos. Kaivoin lumet apukuskin luota, äiti pääsi ulos ja sitten isä tuli äitin oven kautta. Huidoin ja huusin tien reunassa apua, aluksi ihmiset ajoivat vain ohi, mutta sitten kaksi autoa pysähtyi. He keskustelivat meidän kanssa vähän aikaa. Isä soitti hätänumeroon ja hinaukseen. Hetken päässä tuli ambulanssi ja tarkisti tilanteen, sitten tulivat 2 poliisiautoa, kaikilla olivat vilkut päällä.. Välillä ohi menevät autot hiljensivät kohdallamme.. Olin aika sekavassa mielentilassa. Näky oli kuin jostain tv sarjasta. Itkettikin, mutta yritin pysyä vahvana.. Hinausta saimme aika pitkän ajan odottaa, mutta lopulta se tuli. Autoa saatiin suurella vaivalla ylös hinaukseen, mutta ajaa sillä ei voinut. Menimme taksilla kotiin. Onneksi olivat vakuutukset kunnossa. Huomenna on auto Kiteen Laakkosilta haettavissa. Suuri kiitos neljälle urhealla poliisille, jotka olivat sen koko ajan meidän kanssamme, auttamassa, tukemassa ja muutenkin rauhoittamassa tilannetta. Käsitykseni poliiseja kohtaan on muuttunut. Hekin ovat vain ihmisiä ja tekevät vain työtään. tärkeää ja arvokasta työtä, kunnioitan sitä.
Ja pääasia tässä on se, että kenellekkään ei käynyt mitää, selvisimme säikähdyksellä, onni onnettomuudessa.
Mitään ei saisi pitää itsestäänselvyytenä, koska sellaista ei ole.
Rakasta lähimmäisiäsi.
Elä täysillä, sillä se päivä voi olla viimeinen.
Meillä oli suojelusenkeli matkassa<3
Merkinnät RSS-syötteenä