Mistä on minun aamupäiväni tehty?
Se on tehty, itkukohtauksista, huutamisesta, pahasta olosta, väsymyksestä ja itsetuhoisista ajatuksista..
Niistä minun aamupäiväni on tehty!
Pitäisi siivota, säästää rahaa ja lopettaa tupakointi.. Mutta en jaksa/pysty vielä.
Odotan asuntoa kuin kuuta taivaalta, odotan että opiskelut jatkuvat, odotan vielä sitä tunnetta, että olisin joskus vielä onnellinen..
Odotan, että itsetuhoiset ajatukset katoaisivat, odotan että paranen, olen odottanut aivan saatanan kauan..
Odotan, että minua arvostettaisiin, kuuneltaisiin ja tuettaisiin enemmän.
Onko se liikaa vaadittu?
Merkinnät RSS-syötteenä