elämä

Otsikko taas kertoo enemmäin kuin tuhat sanaa..

Kaikki taas tuntuu kaatuva päälle.. Tuntuu ettei psyyke kohta kestä kotona asumisessa ja, kun joka nurkan takana tulossa uusia vastoinkäymisiä entisistä kun kerkiää selvitä..

Olotila on aika masentunut, ahdistunut, väsynyt, turhautunut ja niin saatanan vihainen..

Tänään piti asiat mennä eteenpäin, mutta ei.. Turhaa jännittämistä, niin että vatsa ihan sekaisin ja kipeä. Toisten ihmisten mokailuista joutuu kärsimään vasten tahtoaan. Kaikki eivät näköjään ammatti-ihmisetkään näköjään tunnu ymmärtävän, että heilläkin on ILMOITUSVELVOLLISUUS! En viitsi turhaan rampata ja sopia uusia aikoja. Huomenna pitäisi asiat vihdoin mennä eteenpäin, hope so! Kaikki tuntuu olevan niin helvetin vaikeeta ja hidasta.

Raha-asiat huolestuttaa! Pitäisi säästää, mutta kaikki on vaan niin kallista ja kallistuu koko ajan, yritäppä siinä sitten säästää, huoh! Työtarjouksia päiväkoteihin kyllä satelee ja luultavasti itsestä ainakin tuntuu, että olisin valmis niitä ottamaan, mutta eipä voi ottaa, kun sairausloma vielä on..

Kuntosali kortti menee sunnuntaina vanhaksi, mitähän sitten? Alan varmaan uimassa käymään tai jotain, mikä ei ole niin kivaa..

Jotkut ihmiset tuntuvat pitävän ystäviään itsestäänselvyytenä. Heti, kun tulee vaikeaa ja tarvitsisi oikeasti sitä tukea, niin sitten jätetään tai aletaan vältellä. Itse pitäisi se yhteydenpitäjä olla, mutta ei aina jaksa niin sitten etäännytään ja mietitään mitä se tosiystävyys on.. Se on nykypäivänä aika harvinaista!

Asuntoasia tuntuu olevan lievästi ilmaistuna hieman jäissä.. Alkaa jo pikku hiljaa pelkoa hiipiä, saanko sitä edes syksyyn mennessä. Muuttaminen on myös helvetin suuri prosessi ja pelottaa, miten se vaikuttaa perhesuhteisiini ja loppuuko rahatulo, jonkinlainen ”sota” siitä ainakin syntyy..

On hirveen stressaantunut olo, mutta niin päivä kerrallaan. Huokaus*