Nyt se on sitten takana! Taas olen käynyt läpi yhden ison asian elämässäni, jonka nyt jätän taakseni ja jatkan eteenpäin. Haikeus iski, vähän ikävä. En osaa vieläkään tajuta, että se oli sitten siinä? Tiedän, että olen liian herkkä. En osaa olla tarpeeksi ammatillinen. Mutta onko sellainen ihminen oikea hoitoalalle, joka ei välitä?
Tulevat ajat jännittävät, vatsaa nipistää.
Kohta alkaa taas uuden alku.
On samalla helpottunut ja toisaalta hieman tyhjä olo.
Väsymys taitaa vain iskeä kaiken stressin jälkeen.
On jollain tavalla tunteeton olo, toisaalta olen iloinen, koska selvisin.
Mutta toisaalta voisi aivan yhtäkkiä itku tulla.
Tarvitsen nyt vain lepoa.
Merkinnät RSS-syötteenä