elämä

Olen miettinyt, etten jaksa päivittää blogiani joka päivä, en koe sen olevan tarpeen. Joka toinen päivä riittää ihan hyvin tai joskus, jos pitempikin tauko. Koska sitten on enemmän asiaa ja joka päivä ei vain yksinkertaisesti tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista.

Paluu arkeen on koittanut yhtä v mäisesti niin kuin aina loman jälkeen.. Väsyttää, unirytmi sekaisin ja motivaatio hukassa. Huokais* Pikku hiljaa on ryhdistäydyttävä. Mutta pääasia onetten lintsaa, käyn tunneilla. Se on vähintä, mitä voin tehdä. Tarvitsen nyt vain riittävästi unta, ehkä enemmän kuin yleensä, hyvää ruokaa ja liikuntaa. Mieli varmasti piristyy ja sen luoma vireystila auttaa jaksamaan.

Tämä on minulle yksi tärkeimmistä kuukausistani. Koulutusohjelma ja sijaisuuksien selviäminen. Pitäisi tässä joku päivä käydä päivittämässä yhteistietoni Rekryyn. Tiedän, että tässä kuussa tulee olemaan kokeita, vaikeitakin. Mutta lukemalla yritän niissä parhaani mukaan pärjätä. Ei vain pidä asettaa liian suuria tuloksia, ettei tarvitse elää paineen alla, niin kuin monesti on käynyt. Välillä olen liian ankara itselleni, mutta nyt haluan laittaa oman hyvinvountini kaiken edelle.

Olen monesti miettinyt,jos asiani olisivat toisin. Olin alunperin menossa Kiteelle opiskelemaan eläintenhoitajaksi. Olisin asunut siellä asuntolassa viikot ja v loput kotona. Tiedän, että olisin pärjännyt, olisin itsenäistynyt. Myös välit vanhempiini olisivat voineet parantua, olisimme tulleet paremmin toimeen. Mutta luultavasti olisin silti ollut onneton ns. ”kaupunkityttö maalla eläintenhoitajana” Vaihtoehtoja olisi ollut kaksi; Olisin keskeyttänyt opintoni ja hakenut seuraavassa yhteishaussa talouskouluun. Tai olisin lukenut itseni eläintenhoitajaksi ja hakenut sosiaali-ja terveys alalle toistamiseen.                                                                                  minne varasijalta pääsin.

Olen myös miettinyt sitä, jos minulla ei olisi koulupaikkaa. Se olisi aluksi vapauttava olo, saisin tehdä mitä haluan, unirytmi voisi olla minkälainen tahansa ja voisin keskittyä täysillä itseeni ja sellaisiin asioihin jotka ovat minulle tärkeitä ja tehdä ehkä sitten jotain suurta. Mutta ei menisi pitkään kunnes kylläsyisin sellaiseen elämään. Vanhempanikaan eivät sitä pitkään katsoisi. Turhautuisin elämääni, masentuisin ja ehkä jopa ennen pitkää syrjäytyisin. Olisin varmasti aika hukassa ilman päämärää, tulevaisuus pelkkänä ”kysymysmerkkinä” Jokainen tarvitsee elämäänsä tietynlaiset rutiinit. Arki antaa elämään sisältöä ja jäsentää sitä. Silloin lomista ja pienistä vapaapäivistä osaa nauttia. Saa elämässä aikaan jotain.

Vaikka olen monesti mannnut sitä miksi hain sosiaali ja terveysalle. Olen ollut vihainen ja väsynyt rankasta opiskelusta. Se koulu on opettanut minulle paljon, olen aikuistunut. Nyt tiedän, että minulle ei voisi tämän sopivampaa alaa löytyä. Kun sinne hain, niin se oli elämäni tärkein ja parhain valinta, jota en koskaan tule katumaan