On monenlaisia tunteita. Iloisia ja surullisia. Toisaalta odotan rauhallisin mielin tulevaa, toisaalta tunnun olevani silti vielä jotenkin hukassa elämäni kanssa. Paljon taas tapahtunut niin lyhyessä ajassa. Läheisen kuolema, rakkaan ystävän muuttaminen ja ihmissuhteet muutenkin.. Ihminen menneisyydestä on taas jollain tapaa osaa elämääni. Ajatukset ja tunteet ovat ristiriidassa toistensa kanssa.. Pitäisi kuunnella järjen ääntä, mutta entä, jos haluaisi tuntea sen tunteen, kun välittää ehkä oikeasti jostakin. Tuntea halun rakastaa, olla vielä onnellinen, olisiko se väärin? Ihminen on monen mielestä väärä, niin toisaalta minustakin, mutta minkäs teet. Ei se ole yksinkertaista. Eiväthän ihmissuhteet ikinä ole, ne on monimutkaisia ja täynnä haastetta. Jokin yhä kiehtoo, haluaa ja joku käskee unohtamaan taas kerran. Toivo on periaatteessa koko ihmisen suhteen hiipunut. Ehkä silläkin on tarkoitus. Ehkä on parempi jatkaa vain eteenpäin. Antaa olla..
Iloakin elämään onneksi mahtuu, koulu alkoi tänään. Sinne meno jännitti, mutta ei enää. Luokka on rento ja ihmiset mukavia, eikä opettajissakaan ole valittamista. Hyvin lähti alku käyntiin, ihan ihmettelin miten on ollut jo koulua ikävä. Oli muutenkin kiva päivä. Ehkä asiat tästä pikku hiljaa järjestyä.
Huomenna on asioita taas paljon hoidettavana ja saa ainakin samalla muuta ajateltavaa.
Nyt ovat ykkösasiana oma hyvinvointi ja jaksaminen ja (ehkä) elämäni viimeinen kouluvuosi.
Merkinnät RSS-syötteenä