elämä

On kova pakkanen, tiesin jo heti aamusta ettei tästä tule hyvä päivä..

Pakkanen vain kiristyy, kävelin töistä kotiin ja loppu matkasta olin jo niin jäässä, että hyvä jos jalkojani tunsin..

Odotan vain niiin kipeästi kesää, aurinkoa, lämpöä, laineiden liplatusta, torijäätelön makua ja sitä tunnetta kun kävelet paljain jaloin hiekkarannalla!

Vielä siihen on pitkä aika, melkein ikuisuus. Siltä ainakin tuntuu.

Talvi on aivan liian pitkä ja kesä lyhyt, hetkessä mennyt, salaa niin äkkiäarvaamatta..

Olen niin väsynyt, univelat aikaiset herätykset, kiire.

Kotiin, kun pääsen, niin en jaksa oikein tehdä enää mitään kuin olla vaan.

Koen siitä jotenkin huonoa omaa tuntoa, joskus tulee turhautunut olo. Jotenkin niin saamaton, vaikka onkin ollut pitkän päivän töissä. Tälläistäkö se oikea työelämä, raadat töissä ja käyt kääntymässä kotona nukkumasta. Aika karua, mutta osittain se on totta.

Työtä on liikaa ja työvoimaa liian vähän. Niin se on aina ollut.

Tuleeko siihen edes muutosta?

Toisaalta haluausin jo oikeaan tyäelämään, olisi vakituiset tulot ja tietty rytmi elämässä. Toisaalta ajatus työelämästä vielä pelotttaa, en koe olevani vielä olevan täysin valmis siihen.

Onneksi minulla on vielä vuosi aikaa valmistautua ja saada itsevarmuutta. Pystyn vain kun haluan sitä todella. Minä pärjään, kun en vain anna periksi.

Tie ei ole helppo, mutta tiedän että kaikki se vaiva on sen arvoista.