Vettä sataa ja olen surullinen.. Mökillä oli mukavaa, otin rennosti ja nukuin pitkään. Meten iloa oli mahtava seurata, se piristi. Nyt on virkeämpi olo, jaksaa taas paremmin. Tänään oli hieronta, nyt en sentään nukahtanut, heh. Oli yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Perjantaina on seuraava hieronta.
Ihmissuhteet nyt vain stressaavat, mikä on syynä suruuni. Olen neuvoton. Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja jaksaa, en tiedä jaksanko enää. Muutosta parempaan ei näy tapahtuvan.. Milloin on aika luovuttaa?
Tunteet hiipuvat, mikä ahdistaa ja pelottaa. Mutta se ei ole minun vika. Minua tässä ei kohdella hyvin. En ole kenellekkään itsestäänselvyys!
On nähty parempiakin päiviä..
Kohta menen Meten kanssa käymään ulkona. Ja illemmalla hyvän ystäväni luo. Kiva ilta tiedossa leffaa, juttelua ja suklaata. Jos murheet jäisivät nyt hetkeksi taka-alalle. Onneksi on olemassa tosiystäviä, ketkä tukevat ja auttavat, osaavat auttaa ilman sanojakin, olla olkapäänä. Tälläisissä tilanteissa tajuaa, miten korvaamattomia tosiystävät ovat <3
Merkinnät RSS-syötteenä