elämä

Tänään oli jännä, mitäänsaamaton, mutta ihan mukava päivä. Viime yönä valvoin aamuyön pikkutunneille asti. Se kostautui minulle tänään, päivä ei oikein lähtenyt käyntiin. Mutta sain kaikki pakolliset kuviot hoidettua, se on pääasia. 2 viimeistä päivää olen vain levännyt ja ollut stressaamatta. Ei minun aina tarvitse kontrolloida ja hallita kaikkea, joskus on vain hyvä hengähtää hetkeksi lepäämään. Eräs tuttu tuli meille tänään kylään, kiva on nähdä pitkästä aikaa ja tulemme hyvin juttuun, on ollut rentoa. Sain jo ensimmäisen syntymäpäivälahjan, hih! Kirjan tietysti, minä arvasin sen, olenhan aika lukutoukka. Ala-aste meni hyvin, ylä-aste tyydyttävästi ja nyt ammattikoulu on mennyt aika nappiin. Jotkut voivat pitää minua hikipinkona tai nörttinä, mutta en välitä siitä. Olen oma itseni ja haluan saada hyvän todistuksen.

Huomenna on lyhyt päivä. Saa nukkua aamusta, koska ainoat koulutunnit ovat vasta iltapäivällä, kerrankin.. Valmistaudun henkisesti jo lauantaihin, silloin on nimittäin syntymäpäiväni eli juhlintaa on tiedossa, mutta ei siitä vielä sen enempää. Rahaa toivon lahjaksi lähinnä saavani, en tarvitse mitään turhaa ”kräässää” huoneen nurkkia täyttämään.. Eilen sain kivan puhelun kesäsijaisuuksista. Minullehan oli siis luvattu kesällä kaksi viikkoa töitä ja nyt työmäärä tuplaantui! Eli siis kokonaiseksi KUUKAUDEKSI jej! Ei tarvitse enää työasioista murehtia ja rahaa on mukavasti tulossa. Ja 30. päivä on tulossa ensimmäinen palkka. Minulla on mielessä jo paljon hankintoja, vielä kun vain jaksaisi vähän aikaa odottaa!

Yritän olla nyt ajattelematta miehiä ja romantikkaa.. Vaikka vaikeaa se on, joskus se ”poikaystävä tarve” vain jyskyttää pakkomielteisenä ajatuksena päässäni. Eräs ihminen otti yhtäkkiä yhteyttä kuukausien jälkeen.. En tajua, eikä oikein enää oikein kiinnostaa. Voin vaan sanoa, että hän on niiiin myöhässä!  Ja toinen ihminen on näköjään niin välinpitämätön, ettei osaa edes yksinkertaista asiaa hoitaa.. Mitä tästä opinkaan? Hän ei ole enää luottamukseni arvoinen..

En ole onnellinen.

Kaipaisin toisen ihmisen rinnaleni.

Kadun luultavasti koko elämäni tekemiäni virheitä, unohtamatta niitä.

Mutta en valita.

Se vain veisi energiani.

Virheistä opin ja yritän olla parempi ihminen.

Se ei ole aina helppoa, mutta minä harjoittelen sitä joka päivä.