Eilinen oli päiväni painajainen.. 2 karmivaa matematiikan tuntia. Sitten oli normi tauko, ostin kavereiden kanssa automaatista kahvia, niin sitten se tapahtui… Vaahdot olin kahvista kerennyt juoda ja sitten se kaatui housuilleni! Sitten menin kiireellä terkkarille. Jalkoja jäähdytettiin kylmäpusseilla puoli tuntia, kipu oli melkein sietämätön, makasin ja tärisin. Vasemmassa sisäreidessä on 2. asteen palovamma ja rakkuloita. Jalat käärittiin rasvalappuihin ja sideharsoon. Sain loppu päivän vapaata, sitten nukuin pois univelkoja ja tein illan kemian tehtäviä..
Tänään palovammat olivat jo paremmassa kunnossa, kipu pysyy poissa buranalla, eikä sideharsoakaan enää tarvita. Kävin terkkarilla vielä ennen kouluun menoa. Päivä koostui lähinnä matemaattisista aineista, joista en pidä ollenkaan. Koska olen huono niissä.. Äidinkielen tunnilta jäi mieleen leffa Borat. Sen huumori oli sairasta ja perverssiä. Sai nauraa, mutta välillä myös tuli etova olo. En katso toista kertaa.
On ystävän päivä. En pidä siitä erityisestä, liikaa hehkutusta ja nykyaikana niin kaupallista! Yläasteella jäi kammo halipäivään, tuntemattomat ja puolitututkin tulivat halaamaan, kilpailun voittamisen toivossa.. ”Kuka saa eniten haleja, palkitaan!” Typerää. Itse muistan ystäviäni joskus kortilla, mutta en osta lahjoja. Minusta siinä on jo tarpeeksi, kun on läsnä, kuuntelee ja tukee ystäväänsä. Se on aitoa ystävyyttä. Ei sitä tarvitse lahjoilla todistaa. Sanat ja teot sen tekevät. Mutta kumminkin..
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Merkinnät RSS-syötteenä