elämä

Tämä on elämäni ensimmäinen blogikirjoitus. Pyrin kirjoittamaan tänne mahdollisimman usein, lähes päivittäin. Jännä ajatella, miten nopeasti aika on mennyt, vastahan oli kevät ja nyt on jo lokakuu. Kohta on  talvi. Vihaan talvea, sen kylmyyttä ja pimeyttä.  Se on pisin vuodenaika. Sitä minä en odota. Viimevuoteen on mahtunut paljon iloja, myös suruja. Asiat menivät niinkuin menivät ehkä sillä oli tarkoitus, nyt minusta ainakin tuntuu siltä. Olen siitä kiitollinen. Olen kasvanut ja tullut henkisesti vahvemmaksi, olen nähnyt asioita, mitä en olisi halunnut nähdä. Olen joutunut kokemaan sellaista, mikä on satuttanut minua. Mutta nyt olen tässä. Tuttu sanonta: Elämä antaa, elämä ottaa ja voi myös pudottaa” on mielestäni elämää kuvaavin sanonta, sillä se on totta. Nyt olen itsevarma enkä enää sokea, koska nykyajan maailmassa eivät heikot selviä.

Tällä hetkellä en onnellisuudestani tiedä, mutta tunnen voivani hyvin, koska minulla on paljon läheisiä ympärilläni ja valmistun puolentoista vuoden päästä hyvään ja tärkeään ammattiin, mistä saan olla ylpeä.  Ihmissuhteet ovat mielestäni yksi elämän vaikeimmista asioista. Edes hyvä parisuhde ei ole helppo ja yksinkertainen, sen vuoksi täytyy jaksaa taistella ja se on  sen arvoista, jos toinenkin osapuoli arvostaa sitä. Haluan olla vapaa ja rakastettu, mutta en silti kenenkään oma. Olen ehkä itsekäs, mutta tiedän mitä haluan. Haluan elää täysillä elämäni jokaisen päivän, koska se päivä voi olla viimeinen..