Tarvitsisin nyt oikeasti hermolomaa. Aivan kuin palaisin loppuun koulun takia. Tämä jakso on aivan helvetillinen! Matemaattiset aineet ovat minulle utopiaa, aivan kuin vierasta kieltä! Huomenna on musiikkia, se olisi aineena ihan kiva. Mutta se on tehty ahdistavaksi, paljon yksilötehtäviä, esillä oloa. Minä inhoan sellaista! Olen mieluumin kuuntelija ja näytän osaamiseni kirjallisesti. Huomenna on myös arvioitavat yksilötyöt tilastomatematiikassa. Itsenäistä työskentelyä, kukaan ei auta. APUA!
Pitäisi yrittää ajatella positiivisesti, on lyhyempiä päiviä, kevät tulossa ja kohta v loppu. Mutta tämän viikon jokaisena päivänä olen kärsinyt migreenistä. Haluaisin panostaa itseeni ja psyykkiseen hyvinvointiini, mutta koulu vie kaiken energiani. Kun katson peilistä itseni, niin haluan sulkea silmäni. Tunnen itseinhoa vartaloani kohtaa. Minulla on ulkonäkökriisi. Häpeän itseäni. Kynteni ovat huonokuntoiset, iho epäsiisti ja ihottuman peitossa. Haluaisin olla hoikka niin kuin vielä muutama vuosi sitten. Inhoan valokuvissa olemista, en halua että ulkomuotoani ikuistetaan.. En pysty enää edes katsomaan vanhoja kuviani, koska tämän hetkeni olemukseni alkaa sitten minua vielä entistä enemmän kuvottamaan. Tiedän, että kauneus on katsojan silmissä. On sisäistä ja ulkoista kauneutta, mutta entä, jos se sisäinen kauneus ei vain riitä?
Olen motivoitunut liikkumaan, tykkään lenkkeillä ja käydä uimassa. Ei se ole siitä kiinni, mutta olen vain niin henkisesti niin väsynyt. On ahdistunut ja masentava olo, stressi painaa armottomasti päälle. Koulussa käynti jo tuntuu niin vaikealta. Käyn tunneilla ja teen annetut tehtävät, hoidan päivän pakolliset kuviot, se on minulle jo suuri saavutus. Mutta kaikki se imee minusta kaiken energian. Sitten olen niin ns. puolikuollut. Nukkumaan ja sitten kaikki alkaa taas alusta.
En voi hyvin. Kumpa voisinkin jäädä kotiin…
Merkinnät RSS-syötteenä