elämä

Tänään meni varmaan pakkasrajat rikki tänä vuonna.. Oli melkein 20 astetta pahimmillaan pakkasta! En tykkää, odotan jo kevättä..

Ilta meni mukavissa merkeissä, Rossossa kävin erään ihanan naisen kanssa pitsalla. Ystävät on yksi parhain tuki ja turva, silloin kun on vaikeaa<3 Minulla on muutama hyvä ystävä, jotka ovat minulle niin kuin kaikki kaikessa. Mieluumin muutama hyvä, kuin lauma huonoja. Ei se määrä vain laatu.

Nyt huomaan, miten entiset ihmissuhteet vaikuttavat vieläkin elämääni, valitettavasti.. Syvimmät haavat eivät ole vielä kokonaan parantueet ja se heijastuu uusiin ihmissuhteisiini. Olen ollut nämä päivät aika epävarma melkein jopa vainoharhainen, mutta se johtuu vain siitä, miten minua on kohdeltu, valehdeltu, selkäänpuukotettu, kylmästi jätetty ilman selitystä, katse ilman pienintäkään sympatiaa. Se on tehnyt minusta tälläisen, minkälainen nyt olen. Olen kasvannut henkisesti näiden viime vuosien aikana aika paljon. Olen vanhva ihminen, enkä hätkähdä pienistä.

Minun on uskallettava päästä toinen lähelleni, antaa hänelle rakkautta, oppia uudelleen luottamaan. Pitämään hänestä kiinni. Haluan osoittaa hänelle tunteeni. Haluan että hän tietää, että on minulle tärkeä.