elämä

Maanantai taas saapuu liian aikaisin kai..

Pakkasyöt ovat saapuneet, kylmyys, liukkaus ja hämärä enää puuttuu vain lumi! Ja minulla ei ole vielä kunnon pipoakaan.. Ja mikä pahinta loma on loppunut ja paluu arkee tuntuu vaikealta. Unirytmi sekaisin eikä opiskelu motivaatiossakaan ole oikein kehumista, miksi loma menee aina liian äkkiä ja aina tuntuu samalta.. Miksi en tehnyt mitään järkevää tai suurta, kun olisi ollut kerrankin aikaa? Huoh.. No ainakin voin sanoa, että olen levännyt. Koulussa on tällä hetkellä vain sellaisia asioita, mitkä eivät minua kiinnosta, pelkkää kuntoutusta ja kohta alkaa jo uusi työssäoppiminen juuri, kun entisestä on juuri ja juuri kerennyt palautua! Ja sitä ennen vielä tietysti lääkelaskut.. (apua)

Jos koulua ei lasketa, niin voin hyvin. Olen tyytyväinen elämäntilanteeseeni. Yksi ihmissuhde takana ja toinen palasi, olen siitä iloinen. Olen jälleen kokonainen, oma itseni.

En ole ennen uskonut kohtaloon tai siihen, että ihminen voi löytää sellaisen sielunkumppanin. Nyt en ole enää niin varma. Ehkä se ei olekkaan mahdotonta.

Rakastumiseen ensisilmäyksellä en usko ainakaan ennen kuin itse olen kokenut sen. En ole ainakaan vielä kohdannut sellaista ihmistä, kuka on vienyt jalat altani.

Silti uskon, että ihmisellä voi olla vain ainut se oikea.

Se kenen kanssa haluaa jakaa koko elämän.

Rakastaa häntä ikuisesti.

Itselleni sen aika ei ole vielä.

Minulla on vielä koko elämä edessäni.

Minä odotan.