elämä

Tänään oli mukava päivä ystävien kanssa. Lähdimme shoppailemaan yhdessä Kuopioon, kuskina oli ystäväni isä. Suuret kiitokset hänelle päivästä! Ilma oli sopiva. Kiertelimme torilla, otimme valokuvia ja varmaan kaikki kaupat tuli läpi käytyä. Lindeksistä matkaan tarttui alusvaatteita, niitä tarvitsee aina. Ja mikä parasta, melkein joka paikassa oli ale! Kävimme Intialaisessa ravintolassa syömässä, ihanaa tulista kanaa kera riisin, tomaattikastikkeen ja korianterin. Päivällisen kruunasi mangojogurtti, nam! Ilma oli ihan sopiva, välillä oli sadekuuroja, mutta suurimmaksi osaksi aika pilvistä ja kyllä aurinkokin näyttäytyi. Harmiksemme emme menneet Kuopion ns. nähtävyyksiin; kaupunkijunaan tai Puijontorniin, koska paikat eivät olleet opiskelijahinnoille sopivia, se oli sinänsä sääli. Torimansikoiden hinta taas yllätti, ne olivat puolet halvempia kuin kotona. Ehkäpä kotipuolessa niidenkin hinta kerkiää vielä loppukesään mennessä laskea, hope so. Iltapäivällä lähdimme kohti Ikeaa. Matka sujui mutkattomasti.  Kävimme ensimmäiseksi kauppakeskus Maskussa, siellä oli kaksi miuluista kauppaa minulle.. Gina tricot ja New Yorker. Eikä sieltäkään tarvinnut tyhjin käsin

lähteä. Mukaan lähti mustat HYVÄT tennarit, ohut pitkähihainen musta kauluspaita ja retrotyylinen laukku. Sitten kiersimme Ikean, ostin siskolle sieltä tuliaiseksi koalakarhu -pehmolelun. Kahvillakin kävimme kahteen otteeseen. Rahaa meni, tili melkein tyhjänä ja huomenna jalat tämän päivän kävelystä huutavat hoosiannaa ja rakkulat kivistävät kantapäitä. Mutta kaikki oli sen arvoista. Ei aina tarvitse lähteä kaus matkaamaan irroittautuakseen arjesta. Mukava oli silti palata kotiin Joensuun ”bigcityyn” Kotimatkalla autossa naureskelimme, että oikeastaanhan tämä on melkein lähinnä suuri kylä. Olisiko se sitten näin koomisesti sanottuna ”Joenkylä”

Ihmissuhteita on joskus vaikea hoitaa. Olemme vieraantuneet erään ystäväni kanssa, ehkä jotenkin kasvettu erillemme. En ole enää hänelle se paras ystävä, eikä hänkään tunnu enää niin läheiseltä minulle. Yksi toinenkin ihmissuhde vaatisi hoitamista, se on ns. ”jumahtanut” ikävästi paikalleen ja kaikki tuntuu olevan kuin puheita, välillä kuin olematonta kulissia, jolla ei ole katsojia. Ehkä ei ole vielä kumminkaan aika luovuttaa.

Kohta pitää mennä nukkumaan, koska huomenna on aamuvuoro. Väsyttää ja masennus meinaa taas iskeä päälle, mutta huomenna koittaa taas uusi päivä.