elämä

Maanantai taas. Tuntuu, mitä vanhemmaksi tulee niin sitä nopeammin aika menee. Viikko alkoi  inhimillisesti, kun oli vapaa päivä.

Aamu alkoi huonosti, oli paska olo ja armoton väsymys.  Valvoin  aamuyön pikku tunneille, taas… huokaus* Päivällä kävin vanhempien kanssa kiinalaisessa, ruoka oli hyvää niin kuin aina. Se piristi kieltämättä vähän mieltä. Illalla kävin kirpputorilla, vaatteita etsin, mutta en löytänyt. Sen sijaan pari kivaa kahvikuppia lähti mukaan. Edes jotakin, ei ollut aivan hukka reissu. Vaatteita aika kipeästi tarvitsen, pitää tässä joku päivä keskustaan mennä.

Tulevaisuus jännittää, ensikuussa selviää pääsenkö haluamaani koulutusohjelmaan ja saanko kesäsijaisuuksia. Ne ovat elämäni tärkeimmät asiat nyt.  Olen tehnyt kaikkeni koulun eteen, välillä liikakin ja opiskelijoilla on aina rahasta tiukkaa.

Olen pettynyt erääseen ihmiseen, aivan kuin olisimme vieraantuneet toisistamme. Välillä mietin, onko hän enää se sama ihminen. Toinen ihminen taas on niin tiukasti minussa kiinni, että tuntuu etten voi välillä hengittää. Haluan omaa tilaa! En edes kunnolla tunne häntä. Harmittaa, että hänen tunteensa ovat yksinpuoleiset, mutta en voi sille mitään.. Olen hänen mukaansa kylmä ihminen, se ei pidä paikkaansa! Säälin häntä, välillä ihan halveksin. Miehen pitää olla mies eikä hiiri. Itsevarma ja rohkea. Eikä rypeä itsesäälissä. Ryhdistäydy mies!

Minussa on aina se vika, että kun kuulen hyvän kappaleen, niin jumitun siihen ja lopulta kyllästyn. Nyt kuuntelu suosiossani on Adelen -skyfall, Anna Puun säännöt rakkaudelle ja kolme pientä sanaa.

Olen miettinyt, että lievää masennusta lisää tunne vartalostani. En koe olevani kaunis. Sisäinen kauneus minusta tärkeämpää, ei vain se pinta. Monet ihmiset ovat vain niiin pinnallisia, he ovat onnistuneet tartuttamaan sen minuunkin.. Alan harrastaamaan liikuntaa säännöllisesti, herkuttelen vain kerran viikossa. Yritän saada unirytmini kuntoon, tavoitteni olisi, että alkaisin arkisin klo 23 mennessä nukkumaan. Elokuvissa ja syömässä kerran kuussa. Kirpputoreilla, keskustassa ja kirjastossa kerran viikossa.

Tämä blogikirjoitus on vähän sekava, siksi ole jaksottanut niitä. Ei ole yhtä isoa asiaa, olen vain koonnut ajatuksiani kasaan. Tämähän on minulle todella tapa purkaa ajatuksiani ns. virtuaalinen päiväkirja.

Elämä potkii välillä rajustikin päähän ja välillä ikävä voittaa sata nolla, mutta olen yhä tässä. Ihmissuhteet tulevat aina olemaan monimutkaisia ja vaikeita, niin se on. Ajat ja ihmiset muuttuvat, mutta muuten se on samalaista.

Iltaani piristää vielä tortilat pitkästä aikaa..

NAM!