elämä

Viime blogaamisesta onkin aikaa.. Synttärit jo oli ja meni, hauskaa oli ainakin alkuillasta. Mutta tuli juotua liikaa, taas.. Seuraavana päivänä oli aivan hirveä olo ja kamala morkkis..  Ei voi muuta sanoa kuin, että rakkaat ystävät järjestivät ihanat synttärit. Mutta olen siitä myös sitä mieltä, että hyvä kuin synttärit on vain kerran vuodessa, kerkiää nimitäin palautua. Toivottavasti olisin taas vuoden päästä edes hieman viisaampi.. Tai no saaha sitä ainakin toivoa. *huokaus   Vapun vietän mieluusti ihan ”limulinjalla.”

Minua ahdistavat taas monet asiat, välillä ne jäävät enemmän taka-alalle, mutta eivät kumminkaan häviä kokonaan.. Minua ahdistaa opiskelu, eräs kurssi osoittautui vaikeammaksi kuin luulinkaa.. Ensikuu enää aikaa ja tuntuu, että en ole saanut vielä paljoa mitään aikaseksi, aloitin liian myöhään. Tulee aika kiire! Meinaa pieni paniikki kieltämättä iskeä.. Ahdistavaa on myös se, kun en kerkiä liikkua tarpeeksi. Ahdistaa myös työasiat omalla tavallaan. välillä pyyntöjä tulee paljon ja välillä menee päiväkausia, eikä yhtään mitään.. Se on turhauttavaa. Ja toisaalta töihin meno ahdistaa myös, koska tunnen itseni vielä niin epävarmaksi. Tarvitsen varmuutta ja rohkeutta niin paljon lisää! Vaikka aikaisemmin puhuin, että haluan panostaa juuri tässä jaksossa hyvinvointiini. Mutta nyt ei tunnu siltä. Olen koko ajan väsynyt, melkein joka päivä saan migreenikohtauksia ja nukun levottomasti ja näen painajaisia. Välillä tuntuu jo, että jopa suihkuun meno tai sängyn petaaminen tuntuu saavutukselta..

Yritän nyt ajatella vain järjellä ja unohtaa tunteet. En edes muista, milloin viimeksi olen ollut ihastunut, kaipaan niin sitä tunnetta! Silti sisimmissäni tiedän, että ”kiellän” rakkauden. Vaikka oikeasti tarvitsisin toisen ihmisen rinnalleni, koska en kertakaikkisesti henkisesti vain jaksa enää pitkään yksin.