elämä

Olen yksin ajatuksieni kanssa, jotka ovat aika ristiriitaisia. Tuntuu oudolta, minua hävettää. Tunnen myös syyllisyyttä.

Miksi tehtyä ei saa tekemättömäksi? Haluaisin aikakoneen tai muistinnmenetyksen tapahtuneesta! Aivan kuin olisin pettänyt itseni ja samalla toisen ihmisen. Syyllisyys painaa, mutta en uskalla kertoa. En halua ottaa sellaista riskiä, siinä ei hyvin kävisi. Miten yksi yö voi muuttaa niin paljon asioita? Jotenkin minusta tuntuu, että mies ja nainen eivät voi olla pelkästään kavereita. Annoinko itsestäni väärän kuvan? Ei se kokonaan minun syytäni ollut. Niin vain tapahtui, valitettavasti.

Hän on minulle tärkeä, välitän hänestä. Mutta hänen on oltava minulle korkeintaan ystävä. Toivottavasti hän ajattelee samalla lailla. Vaikka sanoikin edelleen tykkäävän minusta.

Pakko ajatella järkevästi asioita. Se on välillä vaikeaa, sillä järki ja rakkaus ei aina kulje käsikädessä. En halua haavoittaa itseäni, enkä loukata toista.Haluan käsitellä päässäni asian ja sitten unohtaa sen. Vasta sitten pystyn hyväksymään tapahtuneen ja antamaan itselleni anteeksi.