elämä

Tämä vuosi on ollut elämäni rankin vuosi..

Olen ollut huonossa kunnossa, laihtunut reilusti. Olen menettänyt, myös ihmissuhteita. Nyt viimeistään tajua, ketkä ovat niitä okeita ystäviä ja ketkä feikkejä ns. susia lampaiden vaatteissa.

Reilu kolme  kuukautta sitten koko pieni elämäni meni aivan nurin päin. Jouduin lähtemään kolmeksi kuukaudeksi pois kotoa. Sopeutuminen uuteen ympäristöön ja sen rutiineihin tottuminen vei aikaa.. Minulla alkoi tupakointi ja liikunan merkitys kasvoi. Koulu piti myös keskeyttää jne. Aluksi tuntui, että koko elämältäni olisi pudonnut pohja, koska ennen koulu oli minulle melkeinpä kaikki kaikessa, suurin osa elämääni. Opiskelujen keskeyttäminen oli ainut keino säilyttää opiskelupaikka, itkien kirjoitin paperit kuntoon.. Nyt olen ollut sen ajan sairauslomalla.

Niiden kolmen kuukauden aikana muutuin ihmisenä, niin henkisesti kuin ulkoisestikkin.. Henkisesti kypsyin, opin uusia elämässä tarvittavia käytännön asioita, pyykin pesun, ruoan laiton ja kohtuulliseen rahankäyttöön.. Oli henkisesti todella rankkaa, itkin paljon ja olin ahdistunut, uneettomuus astui kuvioihin ja, kun oli aikaa miettiä kaikkea rauhassa ja ennen kaikkea levätä, kerätä kadotettuja voimavaroja takaisin.. Silloin minulla oli oikeasti aikaa miettiä asioita, varsinkin menneisyyttä. Ehkä lapsuuteni ei ollutkaan niin onnellinen ja ruusuinen, niin kuin minulle uskoteltiin. Parisuhteissakaan ei ole ollut kehumista. Väkivalta ja perverssinen käytös näytteli niissä usein pääosaa, minä olin vain niin sinisilmäinen ja, kun rakastin niin katsoin läpi sormien sellaisenkin käytöksen, jota minun ei olisi tarvinnut sietää. Kouluajatkin tulivat mieleen.. Suurin osa yläasteesta minua kiusattiin, sekin jätti totta kai jälkensä. Luottamus on nykyään aika kortilla ja miehiin suhtautuminen aika feminististä..

Niissä kolmessa kuukaudessa tapahtui paljon hyviäkin asioita, sain vertaistukea. Tunsin kuuluvani johonkin, en ollut enää yksin.. Tutuistuin ihaniin ihmisiin, joista sain ystäviä. He voittavat kyllä ne menetetyt ns. ystävät.. Elämän arvoni menivät uusiksi, enkä pidä enää MITÄÄN itsestäänselvyytenä. Monien menetettyjen haaveiden tilalle on tullut uusia.. Elämä voittaa sittenkin!

Tulevaisuus jännittää, ehkä hieman jopa pelottaa, eikös se ole aika normaalia ja yleistä? Kohta toivottavasti muutaman kuukauden sisällä saan elämäni ensimmäisen vuokra-asunnon. Muuttoa on taas edessä, niin ihmissuhteissa niin kuin ympäristössäkin. Mutta uskon, että selviän. Kun selvisin siitä kolmesta kuukaudesta, niin tuntuu, että nykyään olen niin vahva nainen, että selviän mistä vain! Opinnot VIIMEINEN vuosi jatkuu syksyllä. Vaihdan kuntoutuksen koulutusohjelmaan, mikä tuntuu olevan minulle nyt se oikein vaihtoehto.

Olen myös löytänyt rinnalleni toisen ihmisen, jakamaan kanssani ilot ja surut. Minusta tuntuu, että meidän juttu on aika vaakalla pohjalla jo tässä vaiheessa, mikä vähän tuntuu oudolta, jännältä, mutta aivan helvetin hyvältä! Toivon, että tämä kestää, mutta sen vain aika näyttää.