elämä

Ahdistus on kuin musta aukko, joka painaa rintaa.. Menneisyyden haamut hiipivät mieleen.. Ikävät muistot vuosienkin takaa, jotka tahtoisi jo niin kovasti unohtaa.. Puhu ja käy asiat läpi itsesi ja toisen ihmisen kanssa ja UNOHDA. Ei! Ei, en minä pysty unohtamaan, vaikka kuinka niin tahtoisinkin.. Koskaan en unohda tai pysty antamaan anteeksi, mutta vielä jonain päivänä …

Valo antaa voimaa. Valon liekin voi joskus kadottaa. Elämän valo hiipuu pahimmassa tapauksessa joskus kokonaan.. Vaikka usko olisikin jo mennyt, niin täytyy muistaa, että toivoa on aina. Siitä ei koskaan saa päästää irti! DON`T NEVER GIVE UP ! Tuure Kilpeläinen -Valon pisaroita

Hmm… Mistähän sitä alottaisi.. On niin paljon kerarottavaa! No nii.. Tuntuu nyt aivan kuin se pahin  ”helvetti” elämässäni olisi takana päin. Nyt tuntuu oikeasti siltä taas, että olen elossa. En enää peitä oikeita tunteita ja olen avoimempi, puhun asioista ja tunteistani. Nyt on paljon rennonpi olo, kun lähiverkostoni tietää, missä mennään. Olen saanut paljon tukea …

On monenlaisia tunteita. Iloisia ja surullisia. Toisaalta odotan rauhallisin mielin tulevaa, toisaalta tunnun olevani silti vielä jotenkin hukassa elämäni kanssa. Paljon taas tapahtunut niin lyhyessä ajassa. Läheisen kuolema, rakkaan ystävän muuttaminen ja ihmissuhteet muutenkin.. Ihminen menneisyydestä on taas jollain tapaa osaa elämääni. Ajatukset ja tunteet ovat ristiriidassa toistensa kanssa.. Pitäisi kuunnella järjen ääntä, mutta entä, …

Ja rakkaus ei katoa, Se muuttaa muotoaan. Kai se ilmestyy kun hiotaan Ja seinät maalataan. Niin kuin näkymätön mies, Se jostain aivastaa. Kadonneita valon pisaroita. Valon pisaroita, Vasten pimeää. Meille putoaa, Valon pisaroita. Valon pisaroita, Kun toivo häviää. Meille putoaa, Valon pisaroita. Meille putoaa, Valon pisaroita. Valon pisaroita, Valon pisaroita. Meille putoaa, Valon pisaroita. Meille …

Paha olo, ikävä, itku, pelko syyllisyys, itseinho, häpeä, uupumus, epätoivo ja synkät ajatukset, kaikki ne kuuluvat masennukseen. Masennus voi hiipiä aivan yhtäkkiä, pienin askelin, salakavalasti. Melkein jokaisella ihmisellä on jossain vaiheessa elämäänsä sellainen vaihe.  Minulle kävi myös niin. Syitä siihen on monia. Olen käynyt pohjalla, ehkä jopa lähellä kuolemaa ainakin ajatuksissani. Aika pohjalla olen vieläkin. …

Tänään oli mukava päivä ystävien kanssa. Lähdimme shoppailemaan yhdessä Kuopioon, kuskina oli ystäväni isä. Suuret kiitokset hänelle päivästä! Ilma oli sopiva. Kiertelimme torilla, otimme valokuvia ja varmaan kaikki kaupat tuli läpi käytyä. Lindeksistä matkaan tarttui alusvaatteita, niitä tarvitsee aina. Ja mikä parasta, melkein joka paikassa oli ale! Kävimme Intialaisessa ravintolassa syömässä, ihanaa tulista kanaa kera …

En tiedä, mistä aloittaisin kirjoittamaan. Asioita on tapahtunut aika paljon. Olen ollut aivan pohjalla ties miten pitkään. Tuntuu melkein jopa uskomattomalta, että tässä yhä olen. Ehkä sillä on tarkoitus, minun aikani ei ole vielä lähteä. En ole pitkään aikaan osannut päästää ketään lähelleni, rakastaa tai antaa toisen rakastaa, välittää, kuunnella tai pitää kädestä, kun on …

Pienenä ajattelin, että minusta tulee aikuisena jotain suurta. Olisin joku suuri stara esim. laulaja tai  näyttelijä. Musiikokin kävi jossain välissä mielessä. Yläasteen olinkin sitten musiikkiluokalla. Sieltä päästyäni huomasin, ettei minusta tulisi mitään staraa, koska inhosin esillä olemista ja esiintyminen jännitti. Esitelmät luokan edessä olivat yhtä tuskaa. En halunnut olla äänessä, olin mieluumin se kuuntelija ja …

Vielä eilen ruusuntuoksuisen yön vietin kanssas lämpöisen meille silkkimeren aallot lauloi hiljaa unta ja totta toisistaan en millään voinut erottaa sä kaadoit beibi mut kuin kypsää viljaa Itseäni syyttää tästä saan lumituiskuun yksin jäädä kulkemaan kun en kysynyt rakkautesi hintaa paleltaa ja jalkaa painaa räntä jäiseen maahan hakkaa nauru sammuu kylmiin eteisiin neonvalot nimes kirjoittaa …

On paljon asioita ja sanoja, joita kadun. On paljon asioita, joita pelkään. On paljon sellaista, jonka haluaisin sanoa jollekin, mutta en pysty siihen, en kykene niitä edes itselleni sanomaan. Kipeät asiat seuraavat minua kaikkialle. Itku lievittää pahaa oloa, mutta koskaan se ei katoa. Niin monesti toivon, että olisin vielä pieni, viaton ja tietämätön lapsi. Pystyisi …

Olimme porukoiden ja murusen kanssa kylpylälomalla ”hermolomalla” Pohjanmaalla. Siellä oli mukavaa. Sai rentoutua, uida ja nauttia hyvästä ruoasta. Siellä olessa, reissun viimeisenä päivänä huomasin erään asian, aika merkittävän, apeaa mieltäkin kohentavan.. Kesä oli tullut! Aivan yhtäkkiä. Rakastan kesän vihreyttä, lämmintä sadetta, joka puhdistaa ilman, valoisia öitä, lämpöä ja hellettä ja lintujen laulua. Ne tuntuvat niin …

En ole jaksanut nyt kirjoittaa blogia pitkään aikaan.. Paljon on kerennyt tapahtua.. Hyvää ja huonoa, mutta sellaistahan elämä on. Olen ollut vähän töissä ja shoppaillut. Tapasin vappuna erään ihmisen menneisyydestä. Selvitimme välejä ja hetkellisesti jälleen lähennyimme. Mutta se ihminen katosi yhtä nopeasti elämästäni taas, kun oli siihen tullutkin. Mutta niin sen piti mennäkin. Hän on …